Sydän meinasi pysähtyä kun eilen avasin Orvokin lähettämän paketin...En kuollaksenikaan muistanut osallistuneeni mihinkään ja pelästyin, etten ole ajallani hoitanut omaa osuuttani Helpotus oli suuri luettuani mukana tulleen kirjeen: minulla on viikko aikaa toimia eli lähettää paketti toiselle ihmiselle..huh huh. Samalla muistinkin koko jutun. Tietäen ja tuntien itseni ja huonohkon muistini tässä kiireisessä elämässäni, saatoin osallistua tähän, koska tässä ei voi töpätä muistamattomuuttaan, koska pitää toimia vasta saadessani paketin Kauhian mielelläni osallistun vaihtoihin!! Ja etenkin juuri tämäntyylisiin, joissa unohdus ei tahtia haittaa.

Pitää vielä tunnustaa, että hätäpäissäni aloin koota samantien pakettia. Ja totesin, että melkoiset varastot on kaikenlaista omasta takaa...

Ja sitten itse pakettiin joka oli ehdottomasti enemmän kuin olisi kuulunut olla. Suurkiitos Orvokki! Kuva puhukoon...

Karuselli pääsi heti puikoille. Tämä väri minulta olikin jo loppu. Se kuuluu nuorison suosikkiväreihin. Tuollainen magneettikoru minulla onkin jo vihreä. Pidän siitä kovin, joten tämä ruskea oli todella iloinen yllätys! Lakunarut on jo syöty...kylläkin lasten avustuksella. Tapio 11v kiitokseksi siitä, että tarjosin niitä hänelle ja hänen muutamalle ystävälleen, kävi yllättäen kioskilla ostamassa minulle uuden pussin mansikan makuisia Ihania lapsia minulla!

Vähän pitää potkia itseäni lisää tässä julkisesti Menin jo muutama viikko sitten lupaamaan muutamalle yläkoulun viikarille lapaset...He itse tulivat pyytämään, kun olivat nähneet minun tekemiä lapasia omien nuorten miesten käsissä. No, totesin leikilläni, että jos käytös on mallikelpoista, saatan tehdäkin. Tänään toinen pojista tuli luokseni sanomaan, että ovat käyttäytyneet hyvin...joten koska saavat lapaset. Ennen syyslomaa kaverukset olivat kyselleet samaa asiaa yhdeltä pojistani ja hänellekin kehuneet hyvää käytöstään No, lupasin lapaset perjantaiksi. Eli eikun puikot viuhumaan. Lupaus on lupaus, vaikka turhan hövelisti välillä niitä suustani päästän...