Vierailen tätini luona Klamilassa mieluusti vaikkakin aivan liian harvoin. Hän on eläkkeellä oleva emäntäkoulun johtajaope ja todella innokas ja taitava pihahommissa. Tällä hetkellä jalkojen huono kunto ja kivut hidastavat muuten niin energisen naisen vauhtia. Suunnaton harmi!!

Nappasin muutaman kuvan. Ensimmäinen on näkymä grillikodasta, jossa grillasimmekin makkaraa. Sillä välin pikkulapset asettivat Lumikin ja kääpiöt seinustalle.

Tätini pitää erityisesti oravista, joita käykin muutama säännöllisesti syömässä niille tehdystä ruokintalaatikosta (kuvassa vasemmalla). Osaavat avata yläluukun ja puikahtaa hakemaan auringonkukan siemeniä. Ovat melkoisen kesyjä. Kuistilta on mukava seurailla niiden touhuja

Klamilassa on liuta ahkeria ja käsistään taitavia naisia perustanut kylätuvan, jossa myydään käsitöitä ja leivonnaisia. Siellähän pitää tietysti poiketa.

Tällä kertaa löysin virkatun hatun ja kassin, jotka on tehnyt setäni vaimo Siinä on nainen, joka käsittääkseni omasta päästä virkkailee vaikka mitä!

Tuskin tämä hattu ihan jokapäiväiseen käyttöön tulee, mutta varmasti laitan päähäni johonkin sopivaan tilaisuuteen

Tätä varmasti käytän paljon! Sivuissa on virkatut lenksut, joihin pitää väkertää vaikka jotain helmikoristeita roikkumaan...

Tässä on vetoketju, vuori ja siinä tasku. Ja voin vaan todeta, että liian edullisesti lähti

Ja lisäksi ostin kauniin ruskeita villalankoja. Värit eivät tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa.

Ja elämäni ensimmäiset sormikkaat tekeillä ylellisestä aureuksesta, jossa puolet alpakkaa ja puolet silkkiä.