Olen viettänyt harvinaista vapaapäivää vuoroin lorvaillen ja vuoroin jotain tehdenkin....ihan en osaa heittäytyä oleilemaan...

Elikkä päivä on kulunut mukavasti alkaen rauhallisesta aamukahvista kuistilla, jonka jälkeen intouduin pesemään kylppärin ja lavuaarin hajulukon (lavuaari on vetänyt vähän huonosti), jonka jälkeen luin hetken hyvää kirjaa. Sitten pesin kylmiön ja hetken oleskelen netissä....Pesukone pyöritti muutaman koneellisen ja kuivausrumpu, sitten viikkasin vaatteet. Välillä ulos jäätelön kanssa suunnittelemaan pihahommia, joita en tänään saanut aloitettua...hyviä suunnitelmia sain aikatteeksi Päivän mittaan tuli puhuttua pari pitkää puhelua ystävien kanssa...eräs poikkesikin hetkeksi. Mikäs tässä on ollessa!

Pihasta tuli nappailtua muutama kuva ja kukkaloistosta, jota on yllättävän mukavasti. Piha on...mites sen nyt sanoisi...joko rempallaan tai mahdollisuuksia täynnä

Tämä on takapihalta. Tänä kesänä olisi tarkoitus maalata sammalenvihreäksi kuvassa näkyvä maja. Ja muutenkin somistaa sitä niin että siellä olisi kiva leikkiä. Nyt lapset menevät sen sivulla olevia tikkaita pitkin kivelle ja tulevat kiven takana olevaa puuta pitkin alas. Viime talvena hyppivät kiveltä alas lumipenkkaan.

Alhaalla talojen välissä näkyy viime kesänä tekemäni kohopenkki, johon Miinan kanssa kylvimme koristekurpitsaa ja kesäkukkia. Maa on vielä liian vahvaa syötäviin juttuihin. Vieressä on pieni penkki salaatille ja tillille. Salaatti ja kukat nousevat jo.

Kun toissakesänä kaadatin pieneltä takapihalta peräti neljä isoa mäntyä, tarkoituksella jätätin tällaisen kannon kukkaruukkua varten. Ruukun halkaisija olisi saanut olla suurempikin.

Alempana näkyy kaksi karviaspensasta, jotka innostuivat (kuten kaikki muukin takapihalla) kasvamaan urakalla, kun männyt hävisivät. Nyt taidan siirtää ne etupihalle muiden marjapensaisen rinnalle. Ja samalla saan hävitettyä vuohenputket (voi olla toiveajattelua), joita kasvaa niiden ympärillä aivan tolkuttomasti.

Tyräkkiä, kieloa ja metsämansikkaa piisaa...

Seuraavat pitäisi pelastaa johonkin parempaan paikkaan ennenkuin putsaan monen vuoden epämääräiset kasvustot.

Olen sellainen inspiraation mukaan pihaa hoitava ihminen. Elikkä en laadi mitään suuria suunnitelmia ja jos laadin, en niitä välttämättä toteuta. Mutta katsotaan nyt, mitä tuleva kesä tuo tullessaan

Etupihalta vielä omenapuun kukkaloistoa. Tässäkin omenapuussa on puolet oksista kuolleet, mutta niihin on kiva ripustaa kaikenlaista. Ja yksi kuva istuttamistani kesäkukista ja Otto-pojasta, joka ainakin osaa lepäämisen jalon taidon